tiistai 2. syyskuuta 2014

Ostettua, saatua, "varastettua"


Tämä asetelma on toisen Ikeasta ostetun Fabrikör-vitriinin päällä. Canonin kamera oli käytössä 90-luvulle, ehkä jopa 2000-luvulle asti. Eipä olisi uskonut kuinka pitkälle tekniikka kehittyykään. Silloin filmirullaa kehittäessä sai melkein olla varma, että ainakin puolet kuvista olisi huonoja. Yhdellä oli silmät kiinni, toisella punaiset silmät, kuvaajalla peukalo linssin edessä tms. No samat virheet jatkuu tietysti vieläkin, mutta huonojen kuvien poistaminen on aika iisiä nykyisin :) Bonuksena nämä kaikki ihanat kuvankäsittelyohjelmat, jotka on himskatin helppokäyttöisiä esim. näiden blogikuvien käsittelyssä käytössä olevalla picasalla saa kuviin kivat raamit.

Ihanat, söpöt, pienet  ja VARASTETUT puukengät
Pikkuisilla puukengillä on ihan oma tarinansa:

Ollessani 3-vuotias olimme ostoksilla. Isä jäi rattaissa istuskelevan pikkuveljeni kanssa ulos ja minä menin äidin kanssa kenkäkauppaan. Äiti katseli itselleen kenkiä ja minä sain tutkia lastenosastoa itsekseni. Olin ihastellut naapurin tytön puukenkiä ja halusin samanlaiset. Hetken päästä olin mennyt kaupasta ulos nämä puukengät jalassa. Isä oli hieman ihmeissään, että onko äiti tosiaan ostanut minulle puukkarit. Juu, kyllä oli, vakuutin.  Hetken kuluttua äiti tuli ulos kaupasta, näki jalassani nämä puukengät ja kertoi isälle, ettei todellakaan ollut niitä ostanut. Eihän siinä sitten muu auttanut, kuin mennä takaisin kauppaan, hakea omat kenkäni lastenosastolta ja maksaa puukengät. Eivät kehdanneet palauttaa niitä hyllyyn, kun olin tepastellut niillä jo ulkonakin. Onneksi olin jo silloin tarkka kengistäni ja olin löytänyt täysin sopivan kokoiset. Hassua, että minusta tuli sittemmin kenkäkauppiaan miniä :)

Tanskan sukulaiset
Mustakehyksiset kuvat sain ylioppilaslahjaksi sedältäni. Kuvissa on tanskalaiset isoisoisovanhempani Willads Willadsen ja Dorthea Willadsen. Näitä sukujuuria saan kiitellä hiukan epätavallisemmasta etunimestäni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti