Viskinrakastajan pöytälamppu

Mieheni sai hillittömän ison Jameson -viskipullon vuosia sitten lahjaksi. Pullon tyhjennyttyä emme raaskineet heittää sitä pois ja niinpä se oli pitkään pahvilaatikossa odottelemassa ahaa-elämystä. Hoitolan värimaailmaan ja tyyliin tämä sitten sopi mahtavasti. Jostain vanhasta pullolampusta pienen taistelun kautta sain irti lamppumekanismin ja laitoin sen tähän viskipulloon. Lampunvarjostin löytyi Ikeasta.

Iskän vanha nahkainen time manager -päivyri on ollut viimeksi käytössä varmaan 80-luvulla. Siinä on ihana, vähän kulunut pinta.Vielä kun löytäisi siihen sopivat päivyrin sivut :) Pikkupöytä kuuluu 3 pöydän sarjaan, jotka löytyivät antiikkiliikkeestä edullisesti. Pöytäliina on miehen mamman virkkaama niinkuin kaikki muutkin hoitolassa olevat liinat ja verhot.

Kellarissa on jo uusi samanlainen pullo odottelemassa tyhjentymistä. Siitä tulee varmasti pari tälle lampulle.

Lampunvarjostimessa oli jännä kääntyvä mekanismi. Kumpikaan asento ei kuitenkaan sopinut tähän lamppumekanismiin, varjostin oli joko liian ylhäällä tai liian alhaalla. Näppäränä miehenä "Antero" taiteili rautalangan kanssa varjostimen oikeaan asentoon ja sai samalla vaimon ihastelun :)

Käsienpesuallas ompelukoneenjalkaan

Terveystarkastaja käski, että kaikissa hoitohuoneissa pitäisi olla käsienpesuallas. Hyvä niin, sillä joka hoidossa tarvitsee kuitenkin vettä, vähintään siihen käsienpesuun.

Etsin molempiin huoneisiin jotain pientä kaappia, jonka päälle voisi asettaa malja-altaan. Poikkesimme kirpputorille ja sisäänmennessä silmiin osui tämä ompelukonepöytä (ompelukone oli vielä silloin paikallaan). Heti tämän nähtyäni muistin, että olin joskus nettiä selatessani nähnyt kuinka ompelukoneen tilalle oli vaihdettu pesuallas. Kuinkas sattuikin, että kirpputorilta löytyi näitä kaksinkappalein :) Pesuallas löytyi Ylijäämävarastolta tien toiselta puolelta eikä hintaa ollut montaakaan kymppiä. Tälle rungolle ei ole tehty muuta kuin irroitettu ompelukone ja tiputettu allas valmiiseen koloon. Varmuuden vuoksi allas kiinnitettiin silikonilla. Putkimies sai siististi vedettyä vesijohdot ja viemäriputket paikalleen.

Allas on sen verran pieni, ettei esimerkiksi kasvojenpesu onnistuisi sotkematta, mutta käsienpesuun erittäin mainio.

Tämä jalka ei ole ihan kevyimmästä päästä.

Ompelukone jäi koristuskäyttöön hoitolan nurkkaan.

Altaan yläpuolella oleva kaappi on löytö ammattikoulun myymälästä. Kaappi oli puuvalmis ja ilman vetimiä, mutta reipas äitini maalasi kaapin luonnonvalkoisella ja hioi kivan kuluneeksi. Vetonuppeina toimivat taitavan sepän takomat naulat.

Tuikkukipot on löytö Indiskasta. Alehyllystä löytyneillä tuotteilla oli hintaa yhteensä alle 2 euroa. Harmi, kun en ostanut näitä lisää. On ehkä pakko käydä vilkaisemassa seuraavalla Tampereen reissulla löytyiskö vielä hyllystä :)

Kasvohoito-, jalkahoito- ja käsihoitohuone

kasvo- ja jalkahoitotuoli

Hoitolassa on kaksi hoitohuonetta. Tässä ensimmäisessä huoneessa teen kasvo-, jalka- ja käsihoidot. Kalusteet ovat suurimmaksi osaksi vanhoja, itse tehtyjä tai tuunattuja. Tämä hoitotuoli on tosin aivan uusi. Monet sanovat pötköttämään mennessään, että tuoli muistuttaa hammaslääkärin tuolia. Ehkä hoito ei niinkään :)

Käsihoitojen ja kestolakkauksien paikka

Käsihoitoja/kestolakkauksia varten tarvitsin syvyydeltään kapean pöydän, jotta asiakkaan ei tarvitse kurotella tai toisaalta minunkaan. 159 senttisellä on nimittäin aika lyhyet kädet :) Minulla oli jo ennestään todella hyvä satulatuoli ja jotta asento pysyisi hyvänä, piti pöydän olla korkea. Onneksi näppärä "Antero" tekaisi liimapuulevystä mahtavan kynsihoitopöydän. Eikä maksanutkaan paljon, kun kulmaraudatkin löytyivät omista jemmoista. Pöytä on petsattu Folk Art -petsillä, jota myydään pienissä 59 ml pulloissa. Mitä enemmän käyttää petsin seassa vettä, sitä pidemmälle se tietysti riittää. Tähän pöytään taisi mennä 1 pullo. Asiakkaan tuoli löytyi Ikeasta ja sen korkeuden mukaan kynsihoitopöytäkin mitoitettiin.

Sermin takana on kasvohoitoa varten pyyhe. Kasvohoidossa hieron hartioita ja käsivarsia naamion aikana. Asiakas voi riisua "piilossa" paidat pois ja ottaa pyyhkeen suojaksi.

puulattia vai muovimatto?

Lattia piti alunperin päällystää laminaatilla. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun tajusin että on hyvinkin mahdollista, että joku kerta kippaisin jalkahoitovedet lattialle. Laminaatti olisi sen sähläyksen jälkeen uusittava kokonaan. Lisäksi muovimatto on äärettömän helppo desinfioida jalkahoitojen jälkeen. Tämä ihana muovimatto löytyi Upofloorin valikoimasta, eikä hintaakaan ollut kuin 1 € /m2 enemmäin kuin ne perusmuovimatot. Lattia on narissut jo vuosikausia muutamasta kohtaa. Remontin yhteydessä narina piti korjata, mutta tähän mattoon se sopi niin hienosti, että sai jäädä. Tulee vielä enemmän puulattian fiilis.

Ostettua, saatua, "varastettua"

Tämä asetelma on toisen Ikeasta ostetun Fabrikör-vitriinin päällä. Canonin kamera oli käytössä 90-luvulle, ehkä jopa 2000-luvulle asti. Eipä olisi uskonut kuinka pitkälle tekniikka kehittyykään. Silloin filmirullaa kehittäessä sai melkein olla varma, että ainakin puolet kuvista olisi huonoja. Yhdellä oli silmät kiinni, toisella punaiset silmät, kuvaajalla peukalo linssin edessä tms. No samat virheet jatkuu tietysti vieläkin, mutta huonojen kuvien poistaminen on aika iisiä nykyisin :) Bonuksena nämä kaikki ihanat kuvankäsittelyohjelmat, jotka on himskatin helppokäyttöisiä esim. näiden blogikuvien käsittelyssä käytössä olevalla picasalla saa kuviin kivat raamit.

Ihanat, söpöt, pienet  ja VARASTETUT puukengät

Pikkuisilla puukengillä on ihan oma tarinansa:

Ollessani 3-vuotias olimme ostoksilla. Isä jäi rattaissa istuskelevan pikkuveljeni kanssa ulos ja minä menin äidin kanssa kenkäkauppaan. Äiti katseli itselleen kenkiä ja minä sain tutkia lastenosastoa itsekseni. Olin ihastellut naapurin tytön puukenkiä ja halusin samanlaiset. Hetken päästä olin mennyt kaupasta ulos nämä puukengät jalassa. Isä oli hieman ihmeissään, että onko äiti tosiaan ostanut minulle puukkarit. Juu, kyllä oli, vakuutin.  Hetken kuluttua äiti tuli ulos kaupasta, näki jalassani nämä puukengät ja kertoi isälle, ettei todellakaan ollut niitä ostanut. Eihän siinä sitten muu auttanut, kuin mennä takaisin kauppaan, hakea omat kenkäni lastenosastolta ja maksaa puukengät. Eivät kehdanneet palauttaa niitä hyllyyn, kun olin tepastellut niillä jo ulkonakin. Onneksi olin jo silloin tarkka kengistäni ja olin löytänyt täysin sopivan kokoiset. Hassua, että minusta tuli sittemmin kenkäkauppiaan miniä :)

Tanskan sukulaiset

Mustakehyksiset kuvat sain ylioppilaslahjaksi sedältäni. Kuvissa on tanskalaiset isoisoisovanhempani Willads Willadsen ja Dorthea Willadsen. Näitä sukujuuria saan kiitellä hiukan epätavallisemmasta etunimestäni.